maanantai 20. huhtikuuta 2020

Vanhus elonsa päivinä (novelli Tsehovin tyylin innoittamana)

"Hänen ainaisena riesanaan oli yksinäisyys. Aamuinen herääminen tuntui vastenmieliseltä, illalla nukkumaan käynti sitäkin ikävämmältä. Mökin hiljaisuudessa oli mitä karkeinta kuulla omat ajatuksensa, kuin olisi ääneen niitä puhellut. Ehkäpä asia olikin niin? Olisi ollut edes kissa! Tai pieni hiirulainen nurkassa rapistelemassa. Kevät oli onneksi jo tulollaan. Hän tiesi, että luonnon herääminen eloon toisi muassaan jonkinlaista lohtua. 
Hellassa kohiseva tuli tarjosi kaivattua vaihtelua ja kodikkuuttakin. Niin tuntui kuin olisi ollut elävä seuralainen hänen keittiössään, kun hän kyni kanaa tai keitti kaalia tuli seuranaan. Lukemattomat kerrat hän oli tulen kanssa keskustellut. Sen sytyttäminen suorastaan opetti häntä; milloin se lähti heti ahnaasti vetämään, milloin hyvän alkuvedon jälkeen sammuikin yllättäen, milloin piti leikkiä pitkäänkin, kiusata ja uskoa pieneen liekkiin.
Viime päivinä hän ei ollut oikein jaksanut nousta hellaa lämmittämään. Kuume särki, kalvoi ja piinasi ja teki kertakaikkisen voimattomaksi. Peittoaan hän veti vaan korkeammalle ja rukoili, että joku tulisi tuomaan samovaariin pussillisen teenlehtiä. Miten kuume lämmitti ja kylmäsi samanaikaisesti...
Unen ja valveen rajat väistyivät, hän torkahteli tuon tuostakin eikä enää ollut varma, mikä aika vuorokaudesta oli. Tai montako päivää hän oli sängyssään maannut. Hytisevän kuumeinen olo ja pakkasesta jäähtyneet huoneen nurkat saivat hänet entistä sekavammaksi ja hän alkoi olla varma siitä, että häneen oli asettunut riivaaja.
Eikä se jättänyt hänelle hetken rauhaa.
- Ah, tekö siinä.. terve!
- En ole!
- Minun tekisi mieleni antaa oiva läksytys siitä hyvästä, ettette ole rikkaa ristiin laittanut ihmisten hyväksi vaan olette täällä mökissänne maannut kuin mikäkin lehmä.
- Miten minä olisin saattanut jättää mökkini…
- Kuten Jelena Stepanovna otti kutsumuksensa vastaan ja siirtyi hautausurakoitsijan vaimoksi, niin olisi pitänyt teidänkin ottaa ukko itsellenne. Vaan täällä ruikutatte omaa tarpeettomuuttanne..
- Sinä olet riivaajani ja minä kiroan sinut!
- Siihen pystyn vain minä..
- Herttinen sentään, olenko minä ollut liian kauan sängyssäni ja alan jo hourailla pahan kerran.. Minä lupaan etsiä ukkopahasen vaikka maanrakosesta, jos taudista selviän!
- Mutta kun et selviä.
Tähän tapaan hän saattoi käydä pitkiä väsyttäviä keskusteluja riivaajansa kanssa eivätkä ne johtaneet mihinkään. Ne seurasivat toinen toistaan turhanpäiväisempinä vaikka välillä niiden sävy saattoi muuttua hilpeäksikin.
- Nina Tsutsukova laittaa teille terveisiä! Hän pahoittelee, ettei ole ennen valmistanut tattaripuuroa.
- En ole koskaan välittänyt tatteripuurosta.. Sitäkö siellä tarjoillaan.. Minä tahdon hapanleipää ja suolakalaa. Ja hunajaa omenatortun kera!
- Älkää hullutelko! Omenatorttu on päässyt jo syksyllä loppumaan ja tilalle tarjotaan kirsikkahilloa lettujen kanssa.
- Paranevat pidot, sanon minä! Tilaan sitten niitä!
- Tilatkaa mieluummin tohtori.. sillä henkiriepunne ei ole kohta enää minkään arvoinen, mutisi riivaaja hiljaa.
Väsynyt piina tuntui olevan nyt päätöksessään.
Silloin mökissä kävi valtava valon humahdus, kuin tuli olisi onnekkaasti syttynyt yhtä aikaa kaikkiin huonekaluihin. Lämpö ja läpikohtainen onnentunne saattoivat hänet havahtumaan ylös sängystään ja hän pyrki ylös kulkeakseen läpi huoneen, kohti ovea. 
- ”Älkää uskoko omiin ajatuksiinne”, hän kuuli selvästi nyt äänen sanovan. Haparoivatkin askeleet olisivat olleet hänen kohdallaan liioittelua, hän ei pysynyt edes pienen pientä sekuntia jaloillaan.
Olisi ollut suoranainen ihme, jos tohtori, joka saapui hetkeä liian myöhään eukon viimeisen pihauksen jälkeen, ei olisi huomannut pöydälle jätettyä kirjettä. Siinä luki:
”Ken tästä ovesta sisään käy, hän tietäköön, että nurkassa olevassa ikonissa on Pyhittäjä Sergei Valamolainen. Niin ovat kaikki pyhittäjäisät kasvaneet yksinäisyyden pyhässä sylissä, korkeimman valon ympäröimänä. Pyhän valoa ei voi armollisinkaan riivaaja tuhota. Totisesti tämä viesti on kirjoitettu Karjalan maalla, jossa pyysivät munkit tsaarin sotilaita saattamaan kaikki pakanat päiviltään.”

-Masha

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti